Psalms 10

Rukous Seurakunnan vihollisia vastaan

1Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina? 2Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii. Takertukoot punomiinsa juoniin. 3Sillä jumalaton kerskailee omista himoistaan, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa. 4Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta." "Ei Jumalaa ole" – siinä kaikki hänen ajatuksensa. 5Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, hänestä kaukana. Kaikkia vastustajiaan hän sortaa. 6Hän sanoo sydämessään: "Minä en horju enkä joudu koskaan onnettomuuteen." 7Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa. Tuhoa ja turmiota on hänen kielensä alla. 8Hän istuu kylien väijytyspaikoissa ja murhaa syyttömän salaisessa paikassa. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta. 9Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona pensaikossa. Hän väijyy hyökätäkseen kurjan kimppuun. Kun hän saa kurjan kiinni, hän vetää hänet verkkoonsa. 10Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä. 11Hän sanoo sydämessään: "Jumala unohtaa sen, hän on peittänyt kasvonsa eikä ikinä sitä näe." 12Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unohda kurjia. 13Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa? Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?" 14Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan. Sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja. 15Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä! 16Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti. Pakanat ovat hävinneet hänen maastaan. 17Sinä kuulet kurjien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä herkistät korvasi kuulemaan, 18auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka on maasta, enää saisi aikaan kauhua.

Copyright information for FinSTLK2017